Ompelukone on surissut taas tasaiseen tahtiin.
Olen siitä omituinen että pidän työstäni ja ompelemisesta niin paljon,
että välillä viihdyn koneella liiankin tiiviisti...
Välillä palkitsen itseni ahkeroinnista sillä että saan ommella jotain ylimääräistä kivaa...
Tällä kertaa pääkallo trikoosta syntyi pipo ja huivi.
Huivin saa nepparilla kiinni kun solmiminen on kuulemma hankalaa.
Malli halusi poseerata(luvatun palkkion myötä)
sohvankaiteella jossa valotus ei onnistunut lainkaan...
Parantelin perustrikoopipon mallia ja tein taakse neljä laskosta.
Jotenkin se istuu paremmin päähän nyt.
Valmiina syksyn kirpeyteen
Ihana!!!
VastaaPoista